Huomasin, etten juurikaan ole täällä blogissa kirjoittanut siitä, millaista elämämme Nurmilaaksossa oikein onkaan. Tässä siis kuulette lyhyesti eilisen tapahtumista:

Kuten normaalistikin, myös eilen astuin tallin ovista sisään kello kuusi aamulla. Suuntasin askeleeni kohti rehuvarastoa jossa lastasin kottikärryihin hevosten aamuruoat. Työnsin kottikärryt käytävälle ja annoin jokaiselle oman annoksensa kauraa ja hevosesta riippuen mysliä tai pellettiä. Hevosten rouskuttaessa tyytyväisinä aamuherkkujaan, kävin viemässä ponipihattoon heinää ja vähän kauraa. Kaiki voivat sielläkin hyvin ja vallan pyöreästi, varsinkin Reagan joka varsoisi jo toukokuussa. Kun palasin pihatosta, hevoset olivat syöneet, joten loimitin ne ja vein ne ulos. Ensin Divi, sitten Dodo jonka jälkeen sinä aamuna tavallista innokkaampi Krässi, Krässin jälkeen pikkuvauva-Jare ja viimeisenä kaunis pieni Bledi. Kun hevoset olivat ulkona, vein niille sinne heinää, jota ne jäivät tyytyväisinä mussuttelemaan. Sitten putsasin kaikkien viiden karsinat ja toin niille jo iltaheinät valmiiksi. Keräilin myös pihatosta likaisia alusia ja kakkoja, se siivotaan kokonaan vähän harvemmin kuin karsinat, koska alue on huomattavasti laajempi. Tässä vaiheessa kello oli varttia vaille kahdeksan. Menin sisään ja laitoin kaiken valmiiksi tulevaa päivää varten: lakaisin käytävän, annostelin kaikillle päiväruoan jonka hevoset saisivat vähän myöhemmin ja otin käytävälle valmiiksi Dodon varusteet, koska ratsastaisin sillä ensimmäiseksi.

Puoli yhdeksältä, kun Dodo oli saanut olla jonkin aikaa ulkona ja ruokakin oli jo mukavasti laskenut, otin orin sisään. Talutin sen karsinaansa, riisuin siltä toppaloimen, sisäloimen ja lapalaskoksen ja aloin harjata sitä pitkin, rytmikkäin vedoin. Dodo kävi heti karsinassa olevien heinien kimppuun, mokomakin possu :D Laitoin komealle, hyvässä kunnossa olevalle orille varusteet päälle ja talutin sen ulos. Pakkasta ei ollut enää paljoa, joten en ottanut ratsastusloimea. Talutin Dodon kentälle jossa hyppäsin sen selkään ja lämmittelin sen. Koska Dodo on tällä hetkellä tarjolla jalostukseen eikä kisaa ollenkaan, ratsastin sillä aika kevyesti, astutukset kuitenkin ottavat vähän voimille. Emme harjoitelleet mitää ihmeellistä, vähän taivutusta ulospäin ravissa & laukassa, koska se tuntuu välillä olevan Dodolle vähän hankalaa. Tänään se sujui kuitenkin hyvin ja loppuverkkasin orin ja talutin pois kentältä. Vein sen talliin, riisuin varusteet ja harjasin sen sekä laitoin sille loimet takaisin. Orin ei ollut tullut edes hiki, eikä se kyllä ollut tarkoituskaan, tarkoitus oli mennä ihan kevyesti vain. Vein komean täysiveriseni ulos ja palasin talliin pesemään kuolaimia ja viemään varusteita takaisin kaappiin.

Kymmeneltä hain tarhasta Jaren ja aloin harjata sitä. Olin päätänyt juoksuttaa sitä tänään vähän, joten laitoin sille suitset päähän ja suojat jalkaan (se ei vielä aina ihan osaa varoa niitä) ja napsautin juoksutusliinan kiinni. Kun astuimme tallin ovista ulos, huomasin, että oli alkanut sataa lunta. Talsimme Jaren kanssa lumisateessa kentälle ja kävelin sen kanssa  muutaman kierroksen kentän halki, kunnes otin sen ympärilleni ja aloitin juoksuttamisen. En juoksuttanut oria kauaa ja vaihtelin usein suuntaa, etteivät sen lihakset kipeytyisi. Pian toin sen jo takaisin sisään ja otin siltä varusteet pois. Kaivoin Jaren kaapista orin ruskean fleeceloimen ja puin sen sille, koska se oli vähän kastunut sateessa. Samalla kun odottelin, että nuori ori kuivuu, putsasin sen suitset ja vein suojat kuivumaan. Pian Jare oli jo tarpeeksi kuiva ja puin sille ulkoloimen ja talutin sen ulos.

Kun kävelin Jaren tarhalta, pihaan ajoi auto. Kuten eilen olimme sopineet, sieltä saapuivat siskokset Karoliina kymmenen vuotta ja Minna viisitoista vuotta. Karoliina on pienikokoinen pirteä tyttö joka on ratsastanut shetlanninponeillani ja Minna taas siskoksista se ratsastuksen vakavammin ottava, joka on ratsastanut ja kisannut Bledillä ja Krässillä. Olin sopinut eilen tyttöjen kanssa, että lähdettäisiin maastolenkille, Karoliina Reaganilla, Minna Bledillä ja minä Divillä. Haimme siis jokainen omat tammamme ja laitoimme ne kuntoon. Hyppäsimme pihassa ratsujemme selkään ja lähdimme jonossa matkaan, minä ensimmäisenä, sitten Bledi ja Minna ja viimeisenä Reagan ja Karoliina. Kävelimme pitkän matkan, siten Reagan takanamme otti vähän ravia (meidän yhä kävellessä, pikkuneidillä kun on hivenen lyhyemmät jalat) ja sitten minä ja Minna nostimme ravin, Karoliina tuli perässä vuoroin ravia ja vuoroin laukkaa, että pysyi perässämme. Sitten jätimme Karoliinan ja Reaganin hetkeksi polun alkuun tekemään voltteja ja muuta pientä kun me kävimme laukkaamassa pätkän. Bledi ei tietenkään millään meinannut pysyä Divin perässä, mutta saipahan irrotella kunnolla (; Palasimme pian Karoliinan luo posket punaisina laukkapätkän jälkeen. (Kuten huomaatte, oletan että tajuatte miksi emme ottaneet Karoliinaa ja Reagania mukaan). Loppumatkan ravailimme ja kävelimme tallille ja rupattelin tyttöjen kanssa hevosista, hevosista ja vähän poneista.

Palasimme maastolenkiltämme kello yhdeltä ja hoidin Divin nopeasti, jotta pääsin jakamaan hevosille päiväruoat. Silla aikaa kun ne söivät ja sulattelivat ruokaansa, menimme tyttöjen kanssa sisälle syömään vähän itsekin ja vaihtamaan vaatteita sillä maastolenkin aikana oli tullut nälkä ja vaatteet olivat kastuneet lumisateessa. Sade oli onneksi nyt jo loppunut. Keitin ruoan päätteeksi meille vielä kaakaota jota joimme samalla, kun selailimme netistä, millaisia kisoja olisi luvassa, voisivatko tytöt osallistua poneillani. Tytöt ovat minulle kuin pikkusiskoja, he ovat aina tervetulleita kylään ja ovatkin yöpyneet usein suuressa talossani kun seuraavana aamuna ollaan lähdetty aikaisin kisoihin.

Kolmelta laitoimme varusteet vielä Maijalle ja Krässille, pitäisin nimittäin tytöille tunnin niillä. Krässin kanssa harjoiteltaisiin laukanvaihtoja (Krässi kyllä osaa, mutta Mina haluaa vielä treenata) sekä pohkeenväistöä. Maijan kanssa taas harjoittelimme asettelua ja taivuttelua sekä täsmällisiä siirtymisiä. Tunti meni oikein hyvin ja ilman mitään välikohtauksia, Maija kylläkin oli pelkäävinään kentän toista päätyä, mutta loppujen lopuksi Karoliina sai runtattua sen sinne kunnialla ja loppuje lopuksi arvon rouva Hollyhock Mary Sue antoi periksi :) Krässi oli oikeastaan harvinaisen kiltisti, ottaen huomioon sen, että aamulla siinä tosiaan oli pitelemistä jos halusi pysyä narun päässä kun vei sen tarhaan. Mutta kaikki sujui hyvin ja välikohtauksilta vältyttiin.

Neljältä olimme valmiita ja tyttöjä tultiin hakemaan kotiin. Helmi oli saanut pitää tänään vapaapäivän, huomenna se pääsisi taas töihin, kaikki muut olivatkin sitten liikkuneet edes jollain tavalla tänään. Annostelin hevosille iltaruoat valmiiksi ämpäreihin ja menin hetkeksi sisälle hoitamaan muita asioita. Piti soittaa kengitysseppä käymään niin pian kuin hänelle sopi, sillä Divi ja Bledi täytyi kengittää ja Jaren kaviot vuolla (sillä ei ole vielä kenkiä, koska se ei tarvitse niitä vielä). Soitin myös hevoshierojalle sillä Divi ja Dodo ovat molemmat olleet vähän jumissa selästä ja lavoista. Tarkistin koneelta vielä huomisen säätiedotuksen, jotta osaisin suunnitella mitä hevoset tarvitsevat päälleen. Niin, ja töitäkin piti tehdä, jotta on varaa pitää näin montaa hevosta. Käänsin siis hetken englanninkielistä romaania, jonka pitäisi olla tammikuun puolivälissä käännettynä suomeksi. Pian kello olikin jo seitsemän ja toin hevoset sisään, otin niiltä ulkoloimet pois jättäen Diville ja Dodolle sisäloimet päälle (muut pärjäävät tallissa ihan nakuina) ja annoin niille iltaruoat. Vein vielä pihattolaisille vähän kauraa ja tarkistin, että niidet vesiautomaatti toimii ja niillä on vielä heinää, jotta ne pärjäävät yön yli. Sitten lakaisin käytävän ja toivotin hevosille hyvät yöt ja jätin ne tyytyväisinä syömään ja nukkumaan. Olin niin väsynyt, että pian kaaduin itsekin petiin, huomenna olisi taas aikainen herätys.

Tälläinen on siis normaali päiväni Nurmilaaksossa, toivottavasti oli iloo tutustua arkirutiineihimme (:

~ iloista uuttavuotta toivotellen, kansas