tiistai, 29. joulukuu 2009

kurkistus tavalliseen päivään Nurmilaaksossa.

Huomasin, etten juurikaan ole täällä blogissa kirjoittanut siitä, millaista elämämme Nurmilaaksossa oikein onkaan. Tässä siis kuulette lyhyesti eilisen tapahtumista:

Kuten normaalistikin, myös eilen astuin tallin ovista sisään kello kuusi aamulla. Suuntasin askeleeni kohti rehuvarastoa jossa lastasin kottikärryihin hevosten aamuruoat. Työnsin kottikärryt käytävälle ja annoin jokaiselle oman annoksensa kauraa ja hevosesta riippuen mysliä tai pellettiä. Hevosten rouskuttaessa tyytyväisinä aamuherkkujaan, kävin viemässä ponipihattoon heinää ja vähän kauraa. Kaiki voivat sielläkin hyvin ja vallan pyöreästi, varsinkin Reagan joka varsoisi jo toukokuussa. Kun palasin pihatosta, hevoset olivat syöneet, joten loimitin ne ja vein ne ulos. Ensin Divi, sitten Dodo jonka jälkeen sinä aamuna tavallista innokkaampi Krässi, Krässin jälkeen pikkuvauva-Jare ja viimeisenä kaunis pieni Bledi. Kun hevoset olivat ulkona, vein niille sinne heinää, jota ne jäivät tyytyväisinä mussuttelemaan. Sitten putsasin kaikkien viiden karsinat ja toin niille jo iltaheinät valmiiksi. Keräilin myös pihatosta likaisia alusia ja kakkoja, se siivotaan kokonaan vähän harvemmin kuin karsinat, koska alue on huomattavasti laajempi. Tässä vaiheessa kello oli varttia vaille kahdeksan. Menin sisään ja laitoin kaiken valmiiksi tulevaa päivää varten: lakaisin käytävän, annostelin kaikillle päiväruoan jonka hevoset saisivat vähän myöhemmin ja otin käytävälle valmiiksi Dodon varusteet, koska ratsastaisin sillä ensimmäiseksi.

Puoli yhdeksältä, kun Dodo oli saanut olla jonkin aikaa ulkona ja ruokakin oli jo mukavasti laskenut, otin orin sisään. Talutin sen karsinaansa, riisuin siltä toppaloimen, sisäloimen ja lapalaskoksen ja aloin harjata sitä pitkin, rytmikkäin vedoin. Dodo kävi heti karsinassa olevien heinien kimppuun, mokomakin possu :D Laitoin komealle, hyvässä kunnossa olevalle orille varusteet päälle ja talutin sen ulos. Pakkasta ei ollut enää paljoa, joten en ottanut ratsastusloimea. Talutin Dodon kentälle jossa hyppäsin sen selkään ja lämmittelin sen. Koska Dodo on tällä hetkellä tarjolla jalostukseen eikä kisaa ollenkaan, ratsastin sillä aika kevyesti, astutukset kuitenkin ottavat vähän voimille. Emme harjoitelleet mitää ihmeellistä, vähän taivutusta ulospäin ravissa & laukassa, koska se tuntuu välillä olevan Dodolle vähän hankalaa. Tänään se sujui kuitenkin hyvin ja loppuverkkasin orin ja talutin pois kentältä. Vein sen talliin, riisuin varusteet ja harjasin sen sekä laitoin sille loimet takaisin. Orin ei ollut tullut edes hiki, eikä se kyllä ollut tarkoituskaan, tarkoitus oli mennä ihan kevyesti vain. Vein komean täysiveriseni ulos ja palasin talliin pesemään kuolaimia ja viemään varusteita takaisin kaappiin.

Kymmeneltä hain tarhasta Jaren ja aloin harjata sitä. Olin päätänyt juoksuttaa sitä tänään vähän, joten laitoin sille suitset päähän ja suojat jalkaan (se ei vielä aina ihan osaa varoa niitä) ja napsautin juoksutusliinan kiinni. Kun astuimme tallin ovista ulos, huomasin, että oli alkanut sataa lunta. Talsimme Jaren kanssa lumisateessa kentälle ja kävelin sen kanssa  muutaman kierroksen kentän halki, kunnes otin sen ympärilleni ja aloitin juoksuttamisen. En juoksuttanut oria kauaa ja vaihtelin usein suuntaa, etteivät sen lihakset kipeytyisi. Pian toin sen jo takaisin sisään ja otin siltä varusteet pois. Kaivoin Jaren kaapista orin ruskean fleeceloimen ja puin sen sille, koska se oli vähän kastunut sateessa. Samalla kun odottelin, että nuori ori kuivuu, putsasin sen suitset ja vein suojat kuivumaan. Pian Jare oli jo tarpeeksi kuiva ja puin sille ulkoloimen ja talutin sen ulos.

Kun kävelin Jaren tarhalta, pihaan ajoi auto. Kuten eilen olimme sopineet, sieltä saapuivat siskokset Karoliina kymmenen vuotta ja Minna viisitoista vuotta. Karoliina on pienikokoinen pirteä tyttö joka on ratsastanut shetlanninponeillani ja Minna taas siskoksista se ratsastuksen vakavammin ottava, joka on ratsastanut ja kisannut Bledillä ja Krässillä. Olin sopinut eilen tyttöjen kanssa, että lähdettäisiin maastolenkille, Karoliina Reaganilla, Minna Bledillä ja minä Divillä. Haimme siis jokainen omat tammamme ja laitoimme ne kuntoon. Hyppäsimme pihassa ratsujemme selkään ja lähdimme jonossa matkaan, minä ensimmäisenä, sitten Bledi ja Minna ja viimeisenä Reagan ja Karoliina. Kävelimme pitkän matkan, siten Reagan takanamme otti vähän ravia (meidän yhä kävellessä, pikkuneidillä kun on hivenen lyhyemmät jalat) ja sitten minä ja Minna nostimme ravin, Karoliina tuli perässä vuoroin ravia ja vuoroin laukkaa, että pysyi perässämme. Sitten jätimme Karoliinan ja Reaganin hetkeksi polun alkuun tekemään voltteja ja muuta pientä kun me kävimme laukkaamassa pätkän. Bledi ei tietenkään millään meinannut pysyä Divin perässä, mutta saipahan irrotella kunnolla (; Palasimme pian Karoliinan luo posket punaisina laukkapätkän jälkeen. (Kuten huomaatte, oletan että tajuatte miksi emme ottaneet Karoliinaa ja Reagania mukaan). Loppumatkan ravailimme ja kävelimme tallille ja rupattelin tyttöjen kanssa hevosista, hevosista ja vähän poneista.

Palasimme maastolenkiltämme kello yhdeltä ja hoidin Divin nopeasti, jotta pääsin jakamaan hevosille päiväruoat. Silla aikaa kun ne söivät ja sulattelivat ruokaansa, menimme tyttöjen kanssa sisälle syömään vähän itsekin ja vaihtamaan vaatteita sillä maastolenkin aikana oli tullut nälkä ja vaatteet olivat kastuneet lumisateessa. Sade oli onneksi nyt jo loppunut. Keitin ruoan päätteeksi meille vielä kaakaota jota joimme samalla, kun selailimme netistä, millaisia kisoja olisi luvassa, voisivatko tytöt osallistua poneillani. Tytöt ovat minulle kuin pikkusiskoja, he ovat aina tervetulleita kylään ja ovatkin yöpyneet usein suuressa talossani kun seuraavana aamuna ollaan lähdetty aikaisin kisoihin.

Kolmelta laitoimme varusteet vielä Maijalle ja Krässille, pitäisin nimittäin tytöille tunnin niillä. Krässin kanssa harjoiteltaisiin laukanvaihtoja (Krässi kyllä osaa, mutta Mina haluaa vielä treenata) sekä pohkeenväistöä. Maijan kanssa taas harjoittelimme asettelua ja taivuttelua sekä täsmällisiä siirtymisiä. Tunti meni oikein hyvin ja ilman mitään välikohtauksia, Maija kylläkin oli pelkäävinään kentän toista päätyä, mutta loppujen lopuksi Karoliina sai runtattua sen sinne kunnialla ja loppuje lopuksi arvon rouva Hollyhock Mary Sue antoi periksi :) Krässi oli oikeastaan harvinaisen kiltisti, ottaen huomioon sen, että aamulla siinä tosiaan oli pitelemistä jos halusi pysyä narun päässä kun vei sen tarhaan. Mutta kaikki sujui hyvin ja välikohtauksilta vältyttiin.

Neljältä olimme valmiita ja tyttöjä tultiin hakemaan kotiin. Helmi oli saanut pitää tänään vapaapäivän, huomenna se pääsisi taas töihin, kaikki muut olivatkin sitten liikkuneet edes jollain tavalla tänään. Annostelin hevosille iltaruoat valmiiksi ämpäreihin ja menin hetkeksi sisälle hoitamaan muita asioita. Piti soittaa kengitysseppä käymään niin pian kuin hänelle sopi, sillä Divi ja Bledi täytyi kengittää ja Jaren kaviot vuolla (sillä ei ole vielä kenkiä, koska se ei tarvitse niitä vielä). Soitin myös hevoshierojalle sillä Divi ja Dodo ovat molemmat olleet vähän jumissa selästä ja lavoista. Tarkistin koneelta vielä huomisen säätiedotuksen, jotta osaisin suunnitella mitä hevoset tarvitsevat päälleen. Niin, ja töitäkin piti tehdä, jotta on varaa pitää näin montaa hevosta. Käänsin siis hetken englanninkielistä romaania, jonka pitäisi olla tammikuun puolivälissä käännettynä suomeksi. Pian kello olikin jo seitsemän ja toin hevoset sisään, otin niiltä ulkoloimet pois jättäen Diville ja Dodolle sisäloimet päälle (muut pärjäävät tallissa ihan nakuina) ja annoin niille iltaruoat. Vein vielä pihattolaisille vähän kauraa ja tarkistin, että niidet vesiautomaatti toimii ja niillä on vielä heinää, jotta ne pärjäävät yön yli. Sitten lakaisin käytävän ja toivotin hevosille hyvät yöt ja jätin ne tyytyväisinä syömään ja nukkumaan. Olin niin väsynyt, että pian kaaduin itsekin petiin, huomenna olisi taas aikainen herätys.

Tälläinen on siis normaali päiväni Nurmilaaksossa, toivottavasti oli iloo tutustua arkirutiineihimme (:

~ iloista uuttavuotta toivotellen, kansas

sunnuntai, 18. lokakuu 2009

tulevaisuden suunnittelua.

Nurmilaakso on ollut pystyssä tuon pitkän tauon jälkeen nyt neljä kuukautta. Hassua sinänsä, tuntuu kuin se olisi ollut aina. Tai onhan se ollutkin vuodesta 2005 lähtien, mutta siinä välissä nyt on ollut kaikenlaista. Seitsemän kuukautta pitkää odotusta ja sitten syntyy Nurmilaakson ensimmäinen kasvatti! Kyseessähän on Reaganin ja Lyfinn's Marmorin varsa. Oi miten odotankaan kevättä, monestakin syystä. Keväällä syntyy ensimmäiset varsat, pääsee taas ulkokisoihin tympeän hallikauden jälkeen, Jaren selkään voisi hypätä ensimmäisen kerran... Tosiaan, olen siis suunnitellut, että kolmevuotiaana voisin varovasti alkaa ratsastamaan Jarella. Luultavasti opettaisin sille pari ihan perusjuttua ja pitäisin sitten riittävän pitkän tauon, jolloin se saa mietiä oppimaansa eikä joudu tekemään liian kovasti töitä. Syksyllä tai talvella sillä voisi sitten alkaa taas ratsastelemaan ja neljävuotiaana edesä olisikin sitten ensimmäiset hyppykerrat, ehkä jotkut ihan helpot kisat sekä kantakirjanäyttely.

Loppuvuoden ja tulevan alkuvuoden olen ajatellut kuluvan seuraavanlaisesti eri hevosten kanssa: Divi saa pitää lomaa kisaamisesta marras-joulukuun, ihan vain siksi ettei se tylsisty koko hommaan ja saa välillä vain oleskella. Alkuvuodesta aletaan sitten taas treenaamaan kunnolla ja käydään parissa kisoissa, myös valmennuksia yritämme tähystellä. Krässiä ja Dodoa käytetään jalostuksessa luultavasti marras-joulu TAI joulu-tammi TAI tammi-helmikuun ajan, sen aikana niillä ei kilpailla eikä treenata kovasti, koska tammojen astuminen on loppujen lopuksi niille aika raskasta. Tiineenä olevat tammat ovat jo lopettaneet kisauksen ja niiden kanssa teemme mukavia maastolenkkejä, tällä hetkellä vielä ratsain, lähempänä varsomista sitten maasta käsin. Olen myös yrittänyt mietiä mitkä tammat laitan ensi vuonna tiineeksi, mutta on ehkä vielä liian aikaista sanoa mitään, hevoskanta voi kuitenkin vaihtua ja vaikka mitä muuta. Mutta näillä näkymin tiineeksi laitettaisiin ainakin Maija ja Reagan. Divi on oikeastaan ainut joka jää aika varmasti tyhjäksi, Bledistä ja Helmistä en vielä niin tiedä.

Olen yrittänyt etsiä Nurmilaaksoon jotakin suloista kissaa tai koiraa kaveriksi, mutta vielä en ole sopivaa löytänyt. Toivottavasti vielä syksyn aikana joku pikkuinen karvapallo juoksentelee pitkin tallipihaa (;

~ kansas

perjantai, 25. syyskuu 2009

uusi ori.

Muutama päivä sitten talliin asteli uusi ylpeä orihevonen joka kantaa valitettavan osuvaa nimeä; Evil-Doer xx. Dodo on yhdeksänvuotias ruunikko englantilainen täysiveriorii, joka on kisaa 140cm/heA-tasoisia luokkia hyvällä menestyksellä. Dodo on myös kymmenen varsan ylpeä isä. Kisaan sillä jonkin aikaa, talvella se menee kuukaudeksi / pariksi lomalle tai siitokseen, en vielä tiedä kumpaan. Olen ilmoittanut meidän kisoihin 23.10, luokka on helppo A, pitäkääs peukkuja pystyssä, että uusi tulokas on hintansa veroinen (;

Eläminen Nurmilaaksossa sujuu kaikinpuolin mallikkaasti, hevoset ovat voineet oikein hyvin, eikä minkään kanssa ole ollut järin paljon ongelmia. Nuori Jare tietysti aiheuttaa välillä ylimääräisiä sydämentykytyksiä koko talliporukalle, mutta eiköhän ori tuosta pikkuhiljaa ala rauhoittua. Olen käynyt sen kanssa maastokävelyillä maasta käsin, jotta sen lihakset kehittyisivät eikä se tylsistyisi, eikä maasto tuntuisi niin oudolta sitten kun sinne joskus mennään ratsain. Olen myös ajatellut opettaa orin ajolle, koska silloin se käyttää ihan eri lihaksia kuin ratsuna, mutta siihen totuttelu taitaa siirtyä ensi vuoden puolelle, ori kuitenkin on vasta kaksivuotias enkä missään nimessä halua millään tavalla häiritä sen kasvua ja kehitystä, ei ole kivaa jos se on viisi-kuusivuotiaana jo joka paikasta aivan rikki. Ajamisesta tuli mieleen, enää kaksi päivää Helmin ja Reaganin ravidebyyttiin! Helmi on ehkä hitusen nopeampi, ainakin sen perusteella mitä kotitreenissä olemme huomanneet, mutta tietysti uusi paikka ja uudet ponit voivat saada molemmat tammat reagoimaan ihan miten vain.

Toissapäivänä täällä Nurmilaaksossa oli muuten aikas hälinää, kun yhteensä huimat 262 (!) ratsukkoa starttasi estekisoissamme! Luokkia oli viisi kappaletta ja kilpailupäivänä nähtiin niin vauhtia kuin vaarallisia tilanteitakin, onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan sattunut. Mutta ainahan estekisoissa pari kertaa muksahdellaan alas hevosen selästä (; Koska Nurmilaakson kasvatustoiminta ei mitään päätä huimaavaa ole, olemme aktiivisempia kilpailujen kanssa. SIksi tulossa on koulukisat, päivämäärää ei ole vielä lyöty lukkoon eikä kilpailukutsua kirjoitettu, mutta kisoista informoin varmasti niin täällä blokissa kuin konilassakin, pitäkää silmät auki. Nyt on sitäpaitsi vielä hyvä järjestää kisoja, talvella se onkin sitten hankalampaa, koska maneesia ei ole. Mutta kyllä lumisella kentällä voi näyttelyitä tai muuta vastaavaa ihan hyvin järjestää, tervetuloa vaan kaikki ((:

~ syysterveisin, kansas

maanantai, 7. syyskuu 2009

syksy tekee tuloaan.

Syksyn tulemisen huomaa jokainen, vaikka siltä kuinka yrittäisi silmänsä sulkea. Syyssateet ja -tuulet ovat saapuneet Nurmilaaksoon, onneksi eivät kuitenkaan vielä mutatarhat ja syysmasennus. Jo kolme päivää sää on ollut ihan kummallinen, ilma on viileähkö, välillä paistaa aurinko ja välillä taas sataa. Tälläkin hetkellä ikkunasta katsoessani näen sekä mustia sadepilviä, että sinistä taivasta. Hevosia syksyn tunkeminen kuvaan ei niinkään ole haitannut, ellei lasketa sitä kun Jare keksi, että tuuli on muuten todella pelottava, ellei jopa karmiva, asia.

Ostin sekundalta muutama päivä sitten i-h-a-n-a-n newforestorin, juuri sellaisen mitä olen etsiskellyt. Herran nimi on Årebergs Krasch eli Krässi. Ori on jo valloittanut koko talliporukan sydämet ja Minna (15v. poniratsastajani) aloittikin heti treenaamaan sillä. Koska näillä kahdella sujuu yhteistyö vallan mainiosti ja Krässi ei stressannut kodin vaihtumisesta ollenkaan, päätinkin ilmoittaa kaksikon 19.9. pidettäviin estekilapiluihin. Kisat pidetään Roihurotkossa, sieltä voitte siis tulla bongailemaan uusinta ostostani ja ylpeyttäni. Minna saa kisata Krässillä nyt jonkin verran, loppusyksystä / alkutalvesta ori pääsee pariksi kuukaudeksi siitoshommiin, toivottavasti halukkaita tammoja on.

Ilmoitin Helmin ja Reaganin raveihin, molemmilla olemme Nurmilaaksossa ajaneet ja etenkin Helmi pinkoo sellaista vauhtia, että oksat pois. Ravit järjestetään Consequentalissa 27.9. ja luokka on tasoitusajo A-poneille, 1000m. Samaan luokkaan osallistuu myös Helmin varsan isä, Itse Kaksimielisyys CHO, joka on juossut aika monet ravit ja saanut ihan mukiinmeneviä aikoja, ken tietää vaikka varsa olisi tuleva ravitähti (:

Keväällä/kesällä 2010 syntyy siis kaikenkaikkiaan kolme varsaa. Tiineinä ovat Rajan Häivä orista Itse Kaksimielisyys CHO ja shetlanninponivarsa syntyy kesäkuussa, Chestfield's Blodeuwedd orista Willy Wonka joiden welsh A-rotuinen vauveli syntyy myöskin kesäkuussa ja Lyfinn's Reagan joka varsoo vähän aikaisemmin, toukokuussa. Tämän shettisvarsan isä on Lyfinn's Marmor. Toivottavasti kaikkien tiineys & synnytys onnistuu hyvin. Tammoilla voi vielä tehdä ihan hyvin töitä, luultavasti alkutalvesta työntekoa aletaan huomattavasti vähentämään. Lopputiineyden ajan ponista riippuen saatetaan tehdä pieniä kävelylenkkejä maasta käsin taluttaen tai sitten ei liikuteta poneja sen enempää kuin ne itse haluaat laitumella liikkua, osalla tammoista kun voi olla hyvinkin tukalat oltavat tiineyden loppuvaiheilla.

Uuden orimme saapumisen kunniaksi päätin muuten järjestää  estekilpailut Nurmilaaksossa, päivämääräksi tuli 23.9. Keskiviikkokisat siis tiedossa (: Toivottavasti paikalle saadaan paljon katsojia sekä osallistujia, osallistumaan pääsee hevoset.comin nihkotalliosiosta, tervetuloa!

~ kansas

torstai, 6. elokuu 2009

vierailu ponikasvatuksen ytimessä.

Olin parin päivän matkalla Englannissa, Lyfinn Ponies - siittolalla joka on hyvin maineikas ponitalli Englannissa. Omistajat kasvattavat valtavalla tilallaan pääsääntöisesti shetlanninponeja sekä connemaroja, mutta heidän tilaltaan löytyy myös new foresteja, ratsuponeja, exmooreja, dartmooreja, dalesponeja, lähes mitä vain. Paikka on oikeastaan sanoinkuvaamaton, se on valtava ja joka paikassa on vain silmänkantamattomiin poneja. Matkani tarkoitus oli siis etsiä vielä yksi shetlanninponitamma uuteen, upeaan pihattoon. Sellaisen löysinkin, nimittäin tiineenä olevan, yksitoistavuotiaan lastenponin ja loistavan siitostamman nimeltään Lyfinn's Reagan. Se on tiineenä siittolan omasta orista Lyfinn's Marmor johon tutustuin myös ja jonka olisin mielelläni ottanut mukaani jos se vain olisi ollut kaupan. Varsasta tuleekin sitten ensimmäinen Nurmilaakson kasvatti (ellen osta uutta tiineenä olevaa tammaa joka varsoo aikaisemmin) sillä Reaganin varsa syntyy ensi toukokuussa. Tuolta laadukkaasta siittolasta saatan joskus tuoda teillekin poneja tulevilla matkoillani (:

Matkani päätyttyä päätin olla astuttamasta Maijaa vielä tänä kesänä, katsotaan ensi vuona sitten. Nyt metsästän sille sopivia valjakko- sekä koulukilpailuja, ehkä näyttelyitäkin. Bledi oli 3.8. kantakirjausnäyttelyissä ja palasi sieltä mukanaan KTK III-palkinto. Näyttelyt järjesti bloodyvalentine & Aith Castle. Divin kanssa on mennyt ihan siedettävästi kilpailuissa, nyt etsin uusia koulu- sekä estekilpailuja meille. Nurmilaaksossa 1.8. järjestetyt näyttelyt menivät oikein hyvin, paikalla oli paljon upeita hevosia ja poneja, arvostelu oli hyvin vaikeaa, koska kaikki olivat niin henkeäsalpaavan kauniita yksilöitä. Toivottavasti sinäkin olit paikanpäällä nauttimassa kauniista päivästä ja hienoista hevosista.

Blogiamme saa muuten komentoidakin, voitte vaikka kertoa mielipiteenne kirjoitustyylistä tai asioista joita kirjoitan. Olisi myös kiva kuulla ketkä blogia lukee, oletteko kenties minulle myymienne hevosten huolestueita ex-omistajia, uteliaita konilaisia vai tylsistyneitä dataajia jotka eksyivät tänne vahingossa kun ei muutakaan tekemistä ollut? Ottaisin edes jonkinlaista palautetta erittäin mielelläni vastaan (:

~ kansas